Ritchie Blackmore’s Rainbow

Ritchie Blackmore's Rainbow Rainbow
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	20. helmikuuta – 14. maaliskuuta 1975
Julkaistu	4. elokuuta 1975
Formaatti	LP, C-kasetti, CD
Tuottaja(t)	Martin Birch
Tyylilaji	hard rock
Kesto	36.56
Levy-yhtiö	Polydor Records Oyster
Listasijoitukset
11. (syyskuu 1975)[1] 14. (8. marraskuuta 1975)[2] 24. (27. marraskuuta 1975)[3] 30. (1975)[4] 40. (21. marraskuuta 1975)[5] 83. (18. lokakuuta 1975)[6]
Rainbow'n muut julkaisut
	Ritchie Blackmore's Rainbow 1975	Rising 1976

Ritchie Blackmore's Rainbow on Rainbow-yhtyeen debyyttilevy vuodelta 1975.

Albumin historia

Kun Deep Purple alkoi levyttää Stormbringer-albumia vuonna 1974, kitaristi Ritchie Blackmore halusi yhtyeen levyttävän cover-version Quatermass-yhtyeen kappaleesta "Black Sheep of the Family". Muut Purplen muusikot eivät pitäneet ideaa hyvänä, koska heidän mielestään Purplen ei kuulunut levyttää toisten materiaalia. Blackmore ei tästä lannistunut ja hän päätti levyttää kappaleen soolo-singlenä. Joulukuussa 1974 Floridassa pidetyssä studiosessiossa Blackmore levytti kyseisen kappaleen ja b-puoleksi tarkoitetun "Sixteenth Century Greensleeves" -kappaleen.^[7] Mukana levytyksessä olivat Elf-yhtyeen laulaja Ronnie James Dio ja rumpali Gary Driscoll, Electric Light Orchestran sellisti Hugh McDowell ja Procol Harumin kosketinsoittaja Matthew Fisher.^[7] Amerikkalainen Elf-yhtye oli lämmitellyt Deep Purplea ja Purplen jäsenet olivat tuottaneet Elfin albumeja. Etenkin Ronnie James Dion vahva ääni oli tehnyt vaikutuksen Blackmoreen, ja hän halusi käyttää Dioa sooloprojektissaan.

Huomattuaan kuinka hyvin levytys sujui, Blackmore päätti singlen sijaan tehdä kokonaisen studioalbumin. Kokoonpanossa säilyivät Dio ja rumpali Driscoll ja uusina miehinä mukaan tulivat myös Elf-yhtyeestä basisti Craig Gruber ja kosketinsoittaja Mickey Lee Soule. Albumi nauhoitettiin noin kolmen viikon aikana Länsi-Saksan Münchenissä Musicland-studioilla helmikuussa 1975 ja mukana tuottajana oli myös Deep Purplen levyillä mukana ollut Martin Birch. Koska kyseessä oli alun perin sooloprojekti, albumin nimeksi tuli Ritchie Blackmore's Rainbow. Blackmore kuitenkin erosi Purplesta kevään 1975 Euroopan-konserttien jälkeen ja päätti panostaa Rainbow-yhtyeeseen. Albumi julkaistiin elokuussa 1975.

Sisältö

Musiikillisesti albumilla nousevat esille Blackmoren neo-klassis-vaikutteinen kitarointi ja hänen suosimat keskiaikaiset teemat, joita hän pääsi nyt toteuttamaan irtauduttuaan Deep Purplesta. Ronnie James Dion sanoitukset käsittelevät pääasiassa fantasia-aiheita, joista mies on myöhemminkin tullut tunnetuksi. Nämä edellä mainitut seikat tulevat parhaiten esille kappaleissa "Man on the Silver Mountain", "Self Portrait" ja "Sixteenth Century Greensleeves". "Black Sheep of the Family" ja "If You Don't Like Rock 'n' Roll" edustavat kevyempää pop-vaikutteista musiikkia, jota Elf-yhtye suosi omilla albumeillaan. "Snake Charmer" on puolestaan hieman funk/soul-vaikutteinen. Albumilla on myös kaksi balladia, "Catch the Rainbow" ja "The Temple of the King", joista jälkimmäinen edustaa akustista renessanssi-musiikkia, josta Blackmoren nykyinen yhtye Blackmore's Night on tullut tunnetuksi. Albumin päättää instrumentaalina soitettu The Yardbirds-cover "Still I'm Sad".

Vastaanotto mediassa

Julkaisunsa aikoihin albumi sai hyvän vastaanoton ja se nousi Britannian albumilistalla sijalle 11. ja Yhdysvalloissa sijalle 30. Albumilta on noussut klassikoiksi kappaleet "Man on the Silver Mountain" ja "Catch the Rainbow" jotka säilyivät vuosia yhtyeen keikkasetissä. Tosin monien fanien ja kriitikoiden mielestä yhtye pääsi todelliseen teräänsä miehistönvaihdosten jälkeen seuraavalla Rising-albumilla^[8] ja ensilevyn kappaleet näyttivät todellisen potentiaalinsa live-versioina. Allmusic.com-sivuston arvostelija kehuu Blackmoren ja Dion yhteistyötä etenkin kappaleissa "Man on the Silver Mountain" ja "Sixteenth Century Greensleeves", mutta kritisoi kappaletta "If You Don't Like Rock 'N' Roll" "kalpeaksi, toisen luokan radiorockiksi".^[8] Laulaja Ronnie James Dio on myöhemmin maininnut albumin yhdeksi suosikeistaan.^[9]

Albumin julkaisun jälkeen

Pian albumin julkaisun jälkeen Gruber, Driscoll ja Soule saivat lähteä yhtyeestä. Blackmoren mielestä Elf-muusikot eivät tulisi musiikillisesti pärjäämään isoilla lavoilla ja kiertueilla^[10], ja näin ollen uusia muusikoita alettiin etsimään ja Blackmore ja Dio promotoivat albumia kahdestaan radiossa ja lehdistössä.^[7] Alkuperäinen kokoonpano ei tehnyt yhtään live-esiintymistä, ensilevyn sisäkannessa olevat live-kuvat ovat Elf-yhtyeen ajoilta. Uudeksi rumpaliksi tuli Jeff Beckin yhtyeessä soittanut Cozy Powell, basistiksi skotti Jimmy Bain ja kosketinsoittajaksi amerikkalainen Tony Carey. Tämä kokoonpano lähti kiertueelle vuoden 1975 marraskuussa ja ensialbumilta keikkasettiin pääsivät "Man on the Silver Mountain", "Catch the Rainbow", "Sixteenth Century Greensleeves", "Self Portrait" ja "Still I'm Sad".

Kappaleet

• Kaikki kappaleet kirjoittaneet Ritchie Blackmore ja Ronnie James Dio, ellei toisin mainita.

A-puoli

1. Man on the Silver Mountain – 4.42
2. Self Portrait – 3.17
3. Black Sheep of the Family – 3.22 (säv. Steve Hammond)
4. Catch the Rainbow – 6.27

B-puoli

5. Snake Charmer – 4.33
6. The Temple of the King – 4.45
7. If You Don't Like Rock 'n' Roll – 2.38
8. Sixteenth Century Greensleeves – 3.31
9. Still I'm Sad – 3.51 (instrumentaali, säv. Paul Samwell-Smith/Jim McCarty)

Kokoonpano

• Ronnie James Dio – laulu
• Ritchie Blackmore – kitara
• Mickey Lee Soule – kosketinsoittimet
• Craig Gruber – basso
• Gary Driscoll – rummut

Vierailijat

• Shoshana – taustalaulu

Arvostelut

• Korroosio () linkki (Arkistoitu – Internet Archive)
• Allmusic () linkki

Lähteet