Wilhelm Friedemann Bach
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Wilhelm Friedemann Bach (22. marraskuuta 1710 Weimar – 1. heinäkuuta 1784 Berliini) oli saksalainen säveltäjä ja urkuri. Hän oli Johann Sebastian Bachin ja hänen ensimmäisen vaimonsa Maria Barbaran esikoinen.
Nuoruus ja keski-ikä
Wilhelm Friedemann Bach syntyi Weimarissa ja opiskeli Leipzigissa. Wilhelm Friedemann oli Johann Sebastian Bachin lapsista kenties lahjakkain mutta kenties myös epäonnekkain. Vuonna 1733 hänet nimitettiin urkuriksi Dresdenin Sophienkircheen. Vuonna 1746 hän sai paikan Hallen Liebfrauenkirchen urkuriksi ja musiikinjohtajaksi. Tästä lähtien Wilhelm Friedemannia kutsuttiin myös ”Hallen Bachiksi”. Pari kuukautta isänsä kuoleman jälkeen Wilhelm Friedemann solmi avioliiton ja alkoi viettää yhä epäsäännöllisempää elämää. Vuonna 1762 Bachille tarjottiin kapellimestarin virkaa Darmstadtissa, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta. Vuonna 1764 hän luopui paikastaan Hallessa.
Vanhuus
Wilhelm Friedemann ansaitsi elantonsa opettamalla ja esiintymällä. Viimeisinä vuosinaan hän muutti Berliiniin, missä hän kärsi köyhyydestä ja sairauksista. Isänsä Johann Sebastian Bachin kuoleman jälkeen tämän nuottikäsikirjoitukset jaettiin hänen kahden poikansa Carl Philipp Emanuelin ja Wilhelm Friedemannin kesken. Wilhelm Friedemann oli jo isänsä elinaikana joutunut usein taloudellisiin vaikeuksiin, ja tämän kuoleman jälkeen hänen täytyi rahapulassa myydä monia isänsä käsikirjoituksia, joista osa katosikin näin jäljettömiin. Wilhelm Friedemann Bach kuoli vuonna 1784 Berliinissä köyhänä ja unohdettuna.
Musiikki
Bachin tuotantoon kuuluu kamarimusiikkia, sinfonioita, konserttoja ja kantaatteja. Hänen kuuluisimpiin sävellyksiinsä kuuluu muun muassa useita pianokonserttoja, 4 urkufuugaa, 6 pianosonaattia, 12 pianopoloneesia sekä lukuisia fugettoja ja muita pienempiä tai suurempia teoksia usein uruille ja muille klaveerisoittimille. Teoksista käytetään usein Martin Falckin vuonna 1913 julkaisemaa numerointijärjestelmää.
Teoksia
- Konsertto cembalolle, jousille ja basso continuolle e-molli, Fk 43
- Sinfonia D-duuri, Fk 64
- Adagio ja fuuga d-molli, Fk 65
- Adagio ja fuuga f-molli
- Sinfonia F-duuri, Fk 67
Aiheesta muualla
- Wilhelm Friedemann Bach International Music Score Library Project (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
