Tikanpesä

Tikanpesä
Тикопись, Tikopis
Martti Rautasen kotitalo Tikanpesässä.
Martti Rautasen kotitalo Tikanpesässä.

Tikanpesä

Koordinaatit: 59°24′4″N, 28°41′46″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Opolja
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 24
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo











Tikanpesä[1] (ven. Ти́копись, Tikopis) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Opoljan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Laukaanjokeen laskevan Kaskelanjoen (ven. Kaskolovka) rannalla yhdeksän kilometriä Opoljasta lounaaseen. Kylässä on 24 asukasta (vuonna 2010)[2].

Vuonna 1848 Tikanpesässä asui 65 venäläistä ja 19 inkerinsuomalaista savakkoa[3]. Venäläiset kuuluivat Opoljan ortodoksiseen[4] ja suomalaiset Novasolkan luterilaiseen seurakuntaan[5]. Asukkaat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajan maaorjia[6]. Kylässä oli yksi Pietarin ja Jaaman välisen maantien monista kapakoista[7].

1800-luvun lopussa seudulle alkoi muuttaa virolaisia, jotka pian muodostivat suurimman osan Tikanpesän asukkaista. Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan kylässä asui 464 virolaista ja 90 venäläistä. 1930-luvulla Tikanpesä muodosti virolaisen kansallisen kyläneuvoston, johon kuuluivat myös Asikan kylä sekä Tikanpesän ja Krasnaja Gorkan taajamat[8]. Toisen maailmansodan aikana alue oli saksalaisten miehittämä.

Kylän ohi kulkee Pietarista Viron rajalle johtava M11-valtatie. Tikanpesän asemataajama sijaitsee kauempana Hatsinan ja Tallinnan välisen radan varrella.[9] Taajamassa on 39 asukasta[2].

Tikanpesästä ovat kotoisin lähetyssaarnaaja Martti Rautanen ja virolainen kirjailija Veera Saar. Rautasen kotitalon seinään on kiinnitetty muistolaatta. Kylässä on myös toisen maailmansodan muistomerkki.

Lähteet

  1. ↑ Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas eki.ee. Viitattu 25.6.2014.
  2. ↑ a b Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 25.6.2014. (venäjäksi)
  3. ↑ von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 85. St.-Petersburg: , 1867.
  4. ↑ Kertomus Opoljan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 25.6.2014. (venäjäksi)
  5. ↑ Mustonen, Juuso: Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 61. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  6. ↑ Leningradskaja oblastnaja universalnaja nautšnaja biblioteka: Sprosi u krajeveda (kysymykset no 163, 651) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 25.6.2014. (venäjäksi)
  7. ↑ Opoljevskaja OOŠ: Po stranitsam istorii Jamburgskoi zemli sites.google.com. Arkistoitu 17.6.2016. Viitattu 25.6.2014. (venäjäksi)
  8. ↑ Rykšin, P. Je.: Administrativno-territorialnoje ustroistvo Leningradskoi oblasti, s. 38, 241, 242. Leningrad: Izdatelstvo Lenoblispolkoma i Lensoveta, 1933. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.6.2014). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Leningradskaja oblast: Atlas 1:50000. Volosovski, Kingiseppski, Lomonosovski i Slantsevski raiony, s. 62–63. Sankt-Peterburg: 444 vojenno-kartografitšeskaja fabrika, 2003.