Shigeru Ban

Shigeru Ban.
Kōben maanjäristyksen jälkeen pystytetty tilapäinen Takatorin katolinen kirkko jossa on Banille tyypillisiä paperirakenteita.

Shigeru Ban (jap. 坂茂, s. 5. elokuuta 1957 Tokio, Japani[1]) on japanilainen arkkitehti. Hänen töitään on muun muassa nykytaiteen museo Centre Pompidou-Metz Ranskassa. Ban on tunnettu paperiin liittyvistä innovaatioistaan. Hän on käyttänyt esimerkiksi osittain kierrätetystä materiaalista valmistettuja kartonkiputkia maanjäristysten uhrien nopeaan ja tehokkaaseen asuttamiseen muun muassa Haitissa 2010 ja Japanin Sendaissa 2011.[2] Ban sai Pritzker-palkinnon vuonna 2014.[3][4]

Ura

Uransa alussa Ban piti esikuvinaan Mies van der Rohea ja Charles Hedjukia. Nykyisin Ban pitää esikuvanaan Alvar Aaltoa, jonka työhön hän tutustui Suomen-vierailullaan 1986. Hän oivalsi Aallon töiden yhteyden ympäristöön, mikä taas hänen aiemmilla esikuvillaan ei ollut keskeistä. Aalto puolestaan oli kiinnostunut japanilaisesta arkkitehtuurista.[2]

Ban suunnitteli vuoden 2000 maailmannäyttelyn Expo 2000 Hanoveriin Japanin paviljonkia yhdessä saksalaisen arkkitehdin Frei Otton kanssa.[5]

Lähteet

  1. Ban Shigeru Encyclopedia Britannica. 1.8.2022. Viitattu 4.8.2022. (englanniksi)
  2. a b Sirén, Vesa: Arkkitehti auttaa tuhon uhreja. Helsingin Sanomat, 7.5.201, s. C1.
  3. Pritzker Prize won by Japanese architect Shigeru Ban 25.3.2014. BBC News. Viitattu 25.3.2014.
  4. Pritzker-palkinto hätämajoituksen suunnittelijalle 26.3.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.4.2014.
  5. Belinda Luscombe, He Builds With a Really Tough Material: Paper. Innovators, Time 100: The Next Wave. 17.7.2000.

Palkinnot ja tunnustukset

  • Thomas Jefferson -mitali 2005
  • Pritzker-palkinto 2014
Pritzker-palkinnon saajat
1979 Philip Johnson – 1980 Luis Barragán – 1981 James Stirling – 1982 Kevin Roche – 1983 I. M. Pei – 1984 Richard Meier – 1985 Hans Hollein – 1986 Gottfried Böhm – 1987 Kenzō Tange – 1988 Gordon Bunshaft ja Oscar Niemeyer – 1989 Frank O. Gehry – 1990 Aldo Rossi – 1991 Robert Venturi – 1992 Alvaro Siza – 1993 Fumihiko Maki – 1994 Christian de Portzamparc – 1995 Tadao Andō – 1996 Rafael Moneo – 1997 Sverre Fehn – 1998 Renzo Piano – 1999 Norman Foster – 2000 Rem Koolhaas – 2001 Jacques Herzog ja Pierre de Meuron – 2002 Glenn Murcutt – 2003 Jørn Utzon – 2004 Zaha Hadid – 2005 Thom Mayne – 2006 Paulo Mendes da Rocha – 2007 Richard Rogers – 2008 Jean Nouvel – 2009 Peter Zumthor – 2010 Kazuyo Sejima ja Ryūe Nishizawa – 2011 Eduardo Souto de Moura – 2012 Wang Shu – 2013 Toyō Itō – 2014 Shigeru Ban – 2015 Frei Otto – 2016 Alejandro Aravena – 2017 Rafael Aranda, Carme Pigem ja Ramón Vilalta – 2018 Balkrishna Doshi – 2019 Arata Isozaki – 2020 Yvonne Farrell ja Shelley MacNamara
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Norja
  • Ranska
  • BnF data
  • Katalonia
  • Saksa
  • Israel
  • Belgia
  • Yhdysvallat
  • Latvia
  • Japani
  • Tšekki
  • Korea
  • Kroatia
  • Alankomaat
  • Puola
Tieteilijät
  • CiNii
Taiteenala
  • ADK
  • Museum of Modern Art
  • RKD Artists
  • ULAN
Henkilöt
  • Deutsche Biographie
Muut
  • SNAC
  • IdRef
Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.