Pyhän Yrjön ritarikunta

Pyhän Yrjön ritarikunta (ven. Орден Святого Георгия, Orden Svjatogo Gregorija) on Venäjän keisarinna Katariina II v. 1769 perustama slaavien soturipyhimykselle, Pyhälle Yrjölle omistettu sotaritarikunta. Ritarikunta on perustettu sotilashenkilöiden tunnustamista varten, ja sillä palkittiin henkilöitä, jotka olivat palvelleet ansioituneesti sotilasurallaan tai osoittaneet urheutta taistelukentällä.^[1]

Historia

Tunnus on kultainen, merkkiä on myönnetty I ja II luokan risteillä siihen kuului myös nelikulmainen rintatähti, jossa lukee teksti "palveluksesta ja urhoollisuudesta (ven. За службу и храбрость, Za službu i hrabrost)". Nauha on musta-oranssi-raidallinen yrjönnauha. Pyhän Yrjön ristit ovat olleet erittäin arvostettuja. I luokan tunnusta on jaettu vain 25 kpl. Mukana on joitakin Venäjän keisareita, kaikkein suurimpia sotapäälliköitä ja joitakin ulkomaisia merkkihenkilöitä.^[2]

II luokan ristiä on jaettu hieman reilut 120 ja III luokan tunnustakin vain noin 650 kpl. IV luokankin jakomäärä on jäänyt noin 3 500 kappaleeseen. Vaikka neljännen luokan ristin saaminen oli riippumatonta upseerin arvoista, edellytti kolmannen luokan tunnus "käytännössä" jo kenraalin arvoa. Kolmannen luokan saamiseksi upseerin tuli yksikkönsä johtajana osoittaa erityistä henkilökohtaista urheutta. Toinen luokka vaati jo komentavalta upseerilta strategisia kunniakkaita saavutuksia.^[2]

Ritarikunnan myöntämistä jatkettiin nyky-Venäjällä vuonna 1992 tehdyn päätöksen nojalla.^[3]

Ritarikunnan luokat ja ansiomerkin kanto-ohje

Ritarikunnassa on neljä luokkaa:^[1]

• I. luokka: hopeinen rintatähti rinnan vasemmalla puolella sekä iso risti nauhassa oikean olkapään päällä
• II luokka: hopeinen rintatähti rinnan vasemmalla puolella ja iso risti kaulanauhassa
• III luokka: pieni risti kaulanauhassa
• IV luokka: pieni risti rinnan vasemmalla puolella napinläpessä

Suomalaisia tai suomenmaalaisia Pyhän Yrjön ritarikunnan ritareita

• Adolf Aminoff, jalkaväenkenraali
• Gustaf Fredrik Jakob Aminoff, eversti
• Johan Fredrik Gustav Aminoff kenraaliluutnantti^[4]
• Oskar Gripenberg, jalkaväenkenraali
• Fabian Steinheil, kreivi, kenraaliluutnantti
• Fredrik Vilhelm Berg, kenraalimajuri
• Paul van Suchtelen, kenraaliluutnantti
• Johan Jakob von Daehn, kenraalimajuri
• Aleksandr Sergejevitš Menšikov, Suomen kenraalikuvernööri
• Carl Alfthan, kenraaliluutnantti
• Carl Johan Adlercreutz, ainoa Suomessa syntynyt 2. luokan ritari
• Georg von Moller, kenraalimajuri
• Fredrik Alopaeus, kreivi, kenraalimajuri

Venäläisten ritarikuntien arvojärjestys

Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Korkein on Pyhän Andreaksen, sitten 2. Pyhän Aleksanteri Nevskin, 3. Valkoisen Kotkan, 4. Pyhän Vladimirin, 5. Pyhän Annan ja 6. Pyhän Stanislauksen ritarikunnat. Hierarkian ulkopuolella olivat vain korkea-arvoisille naisille tarkoitettu Pyhän Katariinan ritarikunta sekä Pyhän Yrjön ritarikunta, jonka kunniamerkeillä palkittiin upseerien pääasiassa sodanaikaisia sotilasansioita.

Hierarkian ulkopuolella olivat vain korkea-arvoisille naisille tarkoitettu Pyhän Katariinan ritarikunta sekä Pyhän Yrjön ritarikunta, jonka kunniamerkeillä palkittiin upseerien pääasiassa sodanaikaisia sotilasansioita.

Katso myös

• Venäjän keisarilliset ritarikunnat
• Pyhän Yrjön risti (Venäjä)
• Pyhän Yrjön miekka

Lähteet