Paavo Riihimäki

Paavo Antero Riihimäki (ent. Ahlqvist, 22. lokakuuta 1903 Tampere^[1] – 9. huhtikuuta 1958 Helsinki^[2]) oli helsinkiläinen arkkitehti.^[1]

Riihimäki kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseossa 1923 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1930. Lisäoppia hän hankki tekemillään opintomatkoilla Ruotsiin 1930, 1940, 1947, 1953, Saksaan 1931, 1941, Ranskaan 1931 ja Tanskaan 1948.^[1]

Työuransa Riihimäki aloitti jo opiskeluaikana mittaamalla kesäisin kansanrakennuksia Hauholla ja Jyväskylän seudulla Kansallismuseon toimeksiannosta vuosina 1925 ja 1926. Hän työskenteli myös Tampereen teknillisen opiston huoneenrakennusopin, taidehistorian ja piirustuksen opettajana 1928–1929. Arkkitehdiksi valmistuttuaan Riihimäki työskenteli pitkään SOK:n palveluksessa. Hän oli SOK:n rakennusosastolla suunnittelijana 1930–1939, väliaikaisena osastopäällikkönä 1939–1945 sekä osastopäällikkönä 1945–1949. SOK:n palveluksesta erottuaan Riihimäki toimi aluksi yksityisenä arkkitehtina vuodet 1949–1952 ja vuodesta 1952 lähtien Muinaistieteellisen toimikunnan arkkitehtina. Sivutoimenaan hän työskenteli vuodesta 1954 lähtien kirkkohallituksen rakennusasiantuntijana ja esittelijänä.^[1]

Yksityisenä ammatinharjoittajana Riihimäki suunnitteli useita teollisuuslaitoksia ja asuintaloja sekä vanhojen kirkkojen entisöintejä. Hän kirjoitti myös artikkeleita ammatti- ja päivälehtiin.^[1]

Paavo Riihimäen sisarenpoika oli arkkitehti Erkko Virkkunen.^[3]

Suunnittelutöitä

• Ruokolahden Osuuskaupan päämyymälä Imatran Vuoksenniskalla^[4]
• Paimion Kauppaosuuskunnan päämyymälän^[4]
• SOK:n konttori- ja varastotalo Tulliaukion laidassa, Tampere 1936^[5]
• SOK:n Kokkolan konttorin toimitalo, Kokkola 1936^[6]
• Oy Nisu Ab:n mylly, Rauhankatu 4, Turku 1937^[7]
• Tornion taistelun muistomerkki, Tornio 1938^[8]
• Vaajakosken naulatehdas 1938^[9]
• Kuopion Osuusliikkeen liike- ja asuintalo Maaherrankadun ja Minna Canthinkadun kulmassa, Kuopio 1939^[10]
• Suurimmalta osaltaan maanpinnan alapuolelle rakennettu Peruna- ja juurikasvarasto Oy:n uudisrakennus Helsingin Herttoniemessä 1942. Rakennuksen pituus oli noin 100 m, leveys 60 m ja tilavuus yli 30 000 m³. Piirtäjäavustajana toimi arkkitehti Taimi Harikko.^[11]
• Sammatin kirkon entistämistyön suunnittelu ja johtaminen^[12]
• Karkkilan kirkon entistämistyön suunnittelu ja johtaminen^[12]
• Närpiön kirkon entistämistyön suunnittelu ja johtaminen^[12]
• Lohjan Pyhän Laurin kirkon entistämissuunnitelman aloitus, 1950-luku^[13]
• Savukosken kirkko, Savukoski 1956^[14]
• Messukylän vanhan kirkon korjaus- ja entisöintityön suunnittelu 1956^[15]
• Posion kirkon kellotapuli, 1957^[16]
• Helsingin Diakonissalaitoksen kirkon sisäosien uudistustyöt 1957^[17]
• Osallistui 1958 palaneen Leivonmäen kirkon seuraajan luonnosten tekoon, mutta kuoli kesken suunnittelun. Arkkitehti Erkko Virkkunen suunnitteli uuden kirkon valmiiksi.^[3]

Lähteet