Norjan laivaston tykkiveneet

Norjan laivaston tykkiveneet listaa Norjan laivastossa palvelleet tykkiveneet.

Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Yhdysvaltojen aloittaessa rautarunkoisten alusten valmistamisen 1850-1860 puurunkoiset alukset tulivat palveluskelvottomiksi. Norjan kuninkaallinen laivasto siirtyi samalla tykkiveneaikaan. Vuoden 1855 laivastosuunnitelma esitti kahdentoista höyrykäyttöisen tykkiveneen valmistamista. Alukset jaettiin kolmeen eri luokkaan.

Vuoden 1877 laivastosuunnitelmassa oli kaksitoista ensimmäisen luokan, 24 toisen luokan ja 46 kolmannen luokan tykkivenettä. Budjettivarat eivät kuitenkaan mahdollistaneet suunnitelman toteuttamista ja sitä supistettiin seuraavien vuosien aikana, minkä lisäksi alusten ominaisuuksia rajattiin. Laivaston hankintoja supisti vielä lisää laivasto- ja armeijaministeriöiden yhdistäminen 1884 puolustusministeriöksi, jolloin samalla puolustushankinnat siirtyivät maavoimia suosivaksi.

1. luokan tykkiveneet

Ensimmäisen luokan tykkiveneiden tuli omata hyvät merenkulkuominaisuudet, jotta ne kykenisivät toimimaan Norjan pohjoisilla aluevesillä. Ainoastaan neljä valmistettiin ja nekin olivat kaikki keskenään erilaisia.

• KNM Ellida (1882–1925)^[1]
• KNM Sleipner (1878–1935)^[2]
• KNM Viking (1891–1920) luokiteltu panssarikansiristeilijäksi 1903^[2]
• KNM Frithjof (1895–1928) luokiteltu 1900-luvun alussa panssarikansiristeilijäksi^[2]

2. luokan tykkiveneet

• Rjukan-luokka
  • KNM Rjukan (1861–1893)
  • KNM Sarpen (1861–1940)
• Glommen-luokka^[2]
  • KNM Lougen (1864–1903)
  • KNM Glommen (1864–1903)

Vuosina 1874-1887 valmistui Carljohansvernin telakalla Hortenissa seitsemän toisen luokan tykkivenettä.

• Vale-luokka^[2]
  • KNM Vale (1874–1947) miinalaivaksi 1911.
  • KNM Uller (1876–1940) miinalaivaksi 1911.
  • KNM Nor (1878–1949) miinalaivaksi 1912.
  • KNM Brage (1878–1946) miinalaivaksi 1912.
  • KNM Vidar (1882–1947) miinalaivaksi 1911.
• Gor-luokka^[2]
  • KNM Gor (1884–1945) miinalaivaksi 1913.
  • KNM Tyr (1887–1945) miinalaivaksi 1913.
• KNM Æger (1894–1932)^[2]

3. luokan tykkiveneet

Norjan laivastolle valmistettiin vuosina 1840-1845 47 tykkisaloppia, minkä lisäksi vanhoja saloppeja kunnostettiin. Alusmalli oli käytössä jo Napoleonin sodissa. Kahdeksantoista tykkisaloppia muutettiin kolmannen luokan tykkiveneeksi ja loput näistä vanhentuneista aluksista romutettiin.

Muutotyöt tehtiin 1872-1883, joiden aikana aluksiin asennettiin kaksi höyrykonetta. Näiden yhteisteho oli noin 70 hevosvoimaa ja niiden avulla alusten nopeus oli noin 6-8 solmua. Alukset aseistettiin yhdellä 17 senttimetrin rihlatulla suustaladattavalla kanuunalla. Aluksen miehistöön kuului 19 miestä.

3. luokan tykkiveneet olivat:

• KNM Dverg
• KNM Nøk
• KNM Aasgaardstrand
• KNM Kongsberg
• KNM Kristiansand
• KNM Skudesnes
• KNM Karmøe
• KNM Skien
• KNM Tønsberg
• KNM Horten
• KNM Langesund
• KNM Porsgrund
• KNM Laurvig
• KNM Arendal
• KNM Lillesand
• KNM Brevig
• KNM Trold

Lähteet

• Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
• Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
• Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet