Maryja Kalesnikava

Maryja Kalesnikava

Maryja Aljaksandrauna Kalesnikava (valkoven. Марыя Аляксандраўна Калеснікава; s. 24. huhtikuuta 1982)[1][2] on valkovenäläinen muusikko ja oppositiopoliitikko. Hän on vuoden 2020 presidentinvaalien edellä voimistunutta oppositioliikehdintää johtaneen ”naisten triumviraatin” jäsen. Kaksi muuta, Svjatlana Tsihanouskaja ja Veronika Tsapkala, ovat paenneet maasta.[3]

Kalesnikava ilmoitti syyskuun 2020 alussa perustavansa puolueen, jonka nimeksi olisi suunniteltu Rasam (suom. Yhdessä). Kalesnikava kuitenkin katosi 7. syyskuuta. Hänet oli nähty pakotettavan autoon, ja epäillään, että hänet joko kaapattiin tai poliisi olisi pidättänyt hänet.[3] Valko-Venäjän viranomaiset sieppasivat hänet syksyllä 2020, ja hänet yritettiin viedä Ukrainaan.[4]

Kalesnikava sai 11 vuoden vankeustuomion syyskuussa 2021 vehkeilystä vallan anastamiseksi ja kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan yllyttämisestä. Hänen asianajajansa Maksim Znak tuomittiin 10 vuodeksi vankilaan.[4]

Lähteet

  1. Split in the opposition: unrest in Belarus reached a new level en.newizv.ru. 2.9.2020. Viitattu 9.9.2020.
  2. https://bigbookname.com/en/user/maria-kalesnikava-6175066
  3. a b Yrjö Kokkonen, Valko-Venäjän opposition viimeinen maassa oleva johtaja kaapattiin tuntemattomaan autoon, Yle.fi, uutiset 7.9.2020
  4. a b Valko-Venäjän oppositiojohtaja Maryja Kalesnikava sai 11 vuoden vankeustuomion, Yle.fi, uutiset 6.9.2021, viitattu 6.9.2021

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maryja Kalesnikava Wikimedia Commonsissa
Kaarle Suuren palkinnon saajat
1950–1975

1950 Richard Coudenhove-Kalergi · 1951 Hendrik Brugmans · 1952 Alcide De Gasperi · 1953 Jean Monnet · 1954 Konrad Adenauer · 1956 Winston Churchill · 1957 Paul-Henri Spaak · 1958 Robert Schuman · 1959 George Marshall · 1960 Joseph Bech · 1961 Walter Hallstein · 1963 Edward Heath · 1964 Antonio Segni · 1966 Jens Otto Krag · 1967 Joseph Luns · 1969 Euroopan komissio · 1970 François Seydoux de Clausonne · 1972 Roy Jenkins · 1973 Salvador de Madariaga

1976–2000

1976 Leo Tindemans · 1977 Walter Scheel · 1978 Konstantínos Karamanlís · 1979 Emilio Colombo · 1981 Simone Veil · 1982 kuningas Juan Carlos I · 1984 Karl Carstens · 1986 Luxemburgin kansa · 1987 Henry Kissinger · 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl · 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) · 1990 Gyula Horn · 1991 Václav Havel · 1992 Jacques Delors · 1993 Felipe González · 1994 Gro Harlem Brundtland · 1995 Franz Vranitzky · 1996 kuningatar Beatrix · 1997 Roman Herzog · 1998 Bronisław Geremek · 1999 Tony Blair · 2000 Bill Clinton

2001–

2001 György Konrád · 2002 Euro-valuutta · 2003 Valéry Giscard d’Estaing · 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) · 2005 Carlo Azeglio Ciampi · 2006 Jean-Claude Juncker · 2007 Javier Solana · 2008 Angela Merkel · 2009 Andrea Riccardi · 2010 Donald Tusk · 2011 Jean-Claude Trichet · 2012 Wolfgang Schäuble · 2013 Dalia Grybauskaitė · 2014 Herman Van Rompuy · 2015 Martin Schulz · 2016 paavi Franciscus · 2017 Timothy Garton Ash · 2018 Emmanuel Macron · 2019 António Guterres · 2020 Klaus Johannis · 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala

Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • VIAF
Kansalliset
  • Saksa
  • Puola
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.