Liekovarpio
| Liekovarpio | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä [1] |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
| Suku: | Liekovarpiot Cassiope |
| Laji: | tetragona |
| Kaksiosainen nimi | |
| Cassiope tetragona | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Liekovarpio eli tunturiliekovarpio (Cassiope tetragona) on kanervakasveihin kuuluva, pohjoisen tundran ja vuoristojen varpukasvi.
Ulkonäkö ja koko
Liekovarpio on 10–30 cm korkeaksi kasvava pysty- ja jäykkävartinen varpu. Lehdet ovat talvehtivia, limittäin vastakkain ja varrenmyötäisiä. Lehden lapa on neulasmainen ja 3–5 mm pitkä. Varren haarojen kärkiosien lehtihangoissa olevat kukat ovat yksittäin, pitkäperäisiä ja nuokkuvia. Valkoinen teriö on kellomainen, viisijakoinen ja 6–8 mm pitkä. Heteitä kukassa on kymmenen kappaletta. Suomessa liekovarpio kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kota.[2]
Levinneisyys
Liekovarpio on pohjoinen, arktinen laji, jonka päälevinneisyysalue alkaa Uralilta ja jatkuu tundra- ja vuoristoalueilla itään läpi Siperian ja edelleen Alaskaan, Pohjois-Kanadaan, Grönlantiin ja Huippuvuorille. Kaukana muusta levinneisyysalueesta lajilla on erillinen esiintymä Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisilla suurtuntureilla sekä Kuolan niemimaalla.[3] Suomessa liekovarpiota tavataan ainoastaan Enontekiön Lapissa Käsivarren alueen suurtuntureilla.[4]
Elinympäristö
Liekovarpion päälevinneisyysalueilla laji on tyypillinen tundran kasvilaji.[3] Fennoskandiassa sen elinympäristöä ovat korkeiden tuntureiden ylärinteiden kankaat ja kivikot. Laji on kalkinsuosija.[2]
Käyttö
Toisinaan liekovarpiota viljellään kivikkokasvina puutarhoissa.[3] Arktisilla seuduilla liekovarpiota on yleisesti käytetty polttoaineena.[5]
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
- ↑ Liekovarpio (tunturiliekovarpio) – Cassiope tetragona Laji.fi. Viitattu 11.5.2022.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 209.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Kantljung (ruotsiksi) Viitattu 26.3.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Liekovarpion levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.3.2011.
- ↑ LuontoPortti: Liekovarpio (Cassiope tetragona) Viitattu 27.3.2011.
Aiheesta muualla
- Laji.fi: Liekovarpio eli tunturiliekovarpio (Cassiope tetragona)
- Kasviatlas 2020: Liekovarpion eli tunturiliekovarpion (Cassiope tetragona) levinneisyys Suomessa
- Pohjolan kasvien pauloissa: Cassiope tetragona – liekovarpio, tunturiliekovarpio
- JSTOR Global Plants: Cassiope tetragona (englanniksi)
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Cassiope tetragona (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Cassiope tetragona (englanniksi)
| ||||||||||
