Leskisläisyys

Osa artikkelisarjaa
Lestadiolaisuus
Henkilöitä 1800-luku Lapin Maria Lars Levi Laestadius Juhani Raattamaa Mathilda Fogman Pietari Hanhivaara Karl Abiel Heikel Erkki Antti Juhonpieti Aatu Laitinen Pietari Antti Pietarinpoika Nutti Heikki Niilonpoika Unga Pietari Antinpoika Vasara 1900-luku Väinö Havas Oskari Jussila Toivo Korpela Hannes Leinonen Kalle Lohi Erkki Reinikainen Uuras Saarnivaara Leonard Pietari Tapaninen
Suunnat Länsilestadiolaisuus Esikoislestadiolaisuus Leeviläisyys Steeniläisyys Itälestadiolaisuus Elämänsanalaisuus Erikiinit Gundersenilaisuus Kontiolaisuus Kvaenangenilaisuus Rauhansanalaisuus Leskisläisyys Vanhoillislestadiolaisuus Sillanpääläisyys Uuserikiinit Uusheräys Muut suunnat
Tilaisuudet Suviseurat Opistoseurat Juhannusseurat Suvijuhlat Kesäseurat
Media Päivämies Rauhan sana Rauhan Side Lähettäjä
Kulttuuri Hengelliset laulut Siionin laulut Siionin matkalaulut
Lisää aiheesta Lestadiolaisuuteen liittyvät kiistat Vanhoillislestadiolaisuuden kritiikki
n k m

Leskisläisyys on Ruotsin vanhoillislestadiolaisuuden hajaannuksessa syntynyt ryhmä. Hajaannus tapahtui vuosina 1953–1954. Ryhmää kutsuttiin Ruotsissa Laestadinska Missionsförbundetiksi (tai Laestadianska Missionsstyrelse^[2]). Ryhmä oli pieni, mutta julkaisi jonkin aikaa omaa A&O-lehteään. Yhdistys on lakannut toimimasta. Ryhmä on nimetty pappi Iivari Leskisen mukaan. Toinen ryhmän perustajista oli saarnaaja J. O. Axelsson. Leskisläiset antoivat pikkuesikoisten puhujien ja ei-lestadiolaisten pappien saarnata seuroissaan. Leskisläiset ryhtyivät yhteistyöhön Norjan Hans Nilssenin lestadiolaisryhmän kanssa ("nilsseniläisyys"), ja näin leskisläisyys sai kannattajia Ruotsin lisäksi myös Norjassa.^[2]

Vuonna 2001 ja myös vuonna 2012 professori Jouko Talonen oli ilmoittanut leskisläisten määräksi kysymysmerkin, mutta Talosen arvioiman suuruusjärjestyksen perusteella leskisläisten määrä lienee noin 50–200 henkilöä. Näin ollen leskisläisyys lienee ollut vuonna 2012 kahdenneksitoista suurin lestadiolaisryhmä maailmassa.^[3][4]

Leskisläisillä on ilmeisesti Piteåssa toimintaa edelleen.^[5]

• Jouko Talonen: Lestadiolaisuuden hajaannukset 8.3.2000. STI. Viitattu 17. tammikuuta 2007.
• lestadiolaisuus.info: Lestadiolaisuus Ruotsissa lestadiolaisuus.info. Viitattu 17. tammikuuta 2007.
• Ari-Pekka Palola: Evankeliumin työ laajenee. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen Historia 2. SRK, 2011. ISBN 978-951-843-185-8.
• Jouko Talonen: Iustitia 14. Lestadiolaisuuden hajaannukset 2001. Suomen teologinen instituutti. Viitattu 1. elokuuta 2012.
• Talonen, Jouko: Lestadiolaisuuden synty, leviäminen ja hajaannukset. Lestadiolaisuuden tutkija, kirkkohistorian professori Jouko Talosen luento (Virtuaalikirkon videoimana ja arkistoimana). Laestadiuksen perintö ja perilliset - seminaari Oulussa 4.-5.10.2012 5.10.2012. Oulun hiippakunta, Pohjoinen kulttuuri-instituutti ja Oulun ev.-lut. seurakunnat. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 7. lokakuuta 2012.