Kouko

Kouko eli kouvo tarkoittaa erilaisia pahoja olentoja suomalaisessa kansanperinteessä. Koukoa on käytetty lasten pelotteluun. [1]

Kouko on käsitetty muun muassa kummitukseksi, täiksi, petoeläimeksi (varsinkin karhuksi) tai isokokoiseksi ihmiseksi. Kouvosta on kerrottu runoja ja tarinoita myös ilman käsitystä siitä, mikä kouko on.

Kouvon on kuvailtu olevan pelottava ja väriltään musta. Kouvon on uskottu olevan kuoleman sanansaattaja, tai jopa kuolema itse. Kouvon äänen kuuleminen merkitsi lähestyvää kuolemaa.[2]

Virossa sanan vastine kõuk tarkoittaa kaukaista esivanhempaa, murteissa kõuk merkitsee ukkosta. Kouko on lainattu itämerensuomalaisiin kieliin balttilaiskielistä, joissa sanan vastine on tarkoittanut pienikokoista haltijaa.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ katso esimerkiksi SKVR:n runot XI 510, VI1 1677
  2. ↑ Ojanen, Eero & Linnea, Sirkku: Suomalaiset taruolennot, s. 123. Minerva, 2019. ISBN 9789523125148.
  • SKS: Suomen sanojen alkuperä (1992)
  • n
  • k
  • m
Suomalainen muinaisusko
Kosmologia ja myyttiset paikat
Jumalat ja haltijat
Sieluolennot ja -tilat
Taikuus
Esineet ja paikat
Juhlat
Runous
Hahmot
Henkilöt
Eläimet
Yliluonnolliset olennot
Uuspakanuus
Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.