Harriet Andersson
| Harriet Andersson | |
|---|---|
 Harriet Andersson ja Ingmar Bergman Suomen-vierailullaan vuonna 1952. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. helmikuuta 1932 (ikä 92) Tukholma |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1949– |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Harriet Andersson (s. 14. helmikuuta 1932 Tukholma) on ruotsalainen näyttelijä,[1] joka tunnetaan parhaiten Ingmar Bergmanin elokuvista. Andersson on esittänyt usein impulsiivisia, työväenluokkaan kuuluvia hahmoja.
Ura
Andersson aloitti uransa Oscar-teatterissa ja esiintyi sitten Tukholman pienillä näyttämöillä, kunnes siirtyi Malmön kaupunginteatteriin Bergmanin ohjaukseen vuonna 1953.[2]
Harriet Andersson voitti parhaan naisnäyttelijän palkinnon Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 1964 roolistaan Jörn Donnerin ohjaamassa elokuvassa Rakastaa. Andersson ja Donner elivät siihen aikaan parisuhteessa keskenään.[3] Muita Anderssonin voittamia palkintoja ovat esimerkiksi Bafta-palkinto elokuvasta Kuin kuvastimesta, Guldbagge- ja David di Donatello -palkinnot elokuvasta Kuiskauksia ja huutoja sekä Robert-palkinto elokuvasta Himmel og helvede. Ingmar Bergman on luonnehtinut Anderssonia elokuvataiteelliseksi neroksi, jollaisia tapaa vain harvoin.[3]
Filmografiaa
- Kesä Monikan kanssa (1953)
- Viettelysten ilta (1953)
- En lektion i kärlek (1954)
- Hoppsan! (1955)
- Kesäyön hymyilyä (1955)
- Sista paret ut (1956)
- Hääyö (1959)
- Kuin kuvastimesta (1961)
- Puhumattakaan naisista (1964)
- Rakastaa (1964)
- Täällä alkaa seikkailu (1965)
- Ormen (1966)
- Anna (1970)
- Kuiskauksia ja huutoja (1972)
- Fanny ja Alexander (1982)
- Dogville (2003)
Lähteet
Aiheesta muualla
- Harriet Andersson Svensk Filmdatabas -tietokannassa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Harriet Andersson Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
Kirjallisuutta
- Forsman, Liselott & Hirsch, Foster: ”Työskentelen vaistojeni varassa”, Harriet Anderssonin haastattelu, Filmihullu 4/2012.
- Waarala, Hannu: ”Sielun ja ruumiin ikävä – Harriet Anderssonin moderni naiskuva”, Filmihullu 4/2012.
| ||||||||||||||||||
