Gustaf Renholm

Gustaf Runar Renholm (25. syyskuuta 1895 Porvoo – 1. maaliskuuta 1969) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa sotilaskoulutuksen saanut jääkäri. Hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän toimi Suomen sisällissodassa muun muassa komppanianpäällikkönä Valkoisessa armeijassa.^[1][2]

Renholmin vanhemmat olivat työmies Custaf Wilhelm Renholm ja Emilia Sofia Nyblom. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Signe Birgitta Cadolinin kanssa, josta hän erosi vuonna 1919 ja avioitui toistamiseen vuonna 1923 Gerda Elly Irene Wasströmin kanssa, joka kuoli vuonna 1955 ja Renholm avioitui kolmannen kerran vuonna 1956 Elinor Jenny Mayella Elisabeth Rosina Dammertin kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Porvoon ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1914 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla vuosina 1914–1915.^[1][2]

Renholm liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 13. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.^[1][2]

Renholm astui Suomen armeijan palvelukseen vänrikiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi joukkueenjohtajaksi yliluutnantti von Hertzenin hiihto-osastoon Satakunnan rintamalle, jossa hän toimi 25. maaliskuuta 1918 alkaen osaston päällikkönä. Myöhemmin hänet siirrettiin hiihto-osaston tultua hajotetuksi, komppanianpäälliköksi Porin rykmentin 3. pataljoonan 3. komppaniaan. Renholm osallistui sisällissodan taisteluihin Antooran-Pastuskerin akselilla sekä Laviassa ja Suodenniemellä, Tampereella, Karkussa, Kauvatsalla ja Laitikkalassa.^[1][2]

Renholm siirrettiin sisällissodan jälkeen 25. elokuuta 1918 alkaen Suomen valkoisen kaartiin, jossa hänet sijoitettiin päälliköksi 1. komppaniaan. Kaartista hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1918 Lapin rajavartioryhmään ja edelleen 3. joulukuuta 1918 Kuopion jalkaväkirykmentti 4:ään, josta muodostettiin myöhemmin Tampereen rykmentti, jossa hän toimi 6. komppanian päällikkönä. Renholm erosi armeijan palveluksesta 1. syyskuuta 1919. Renholm toimi sisällissodan jälkeen valtiorikosoikeuden sotilasjäsenenä Tammisaaressa. Armeijasta eronsa jälkeen hän työskenteli konttoristina Suomen selluloosayhdistyksessä, josta hän siirtyi myöhemmin konttoripäälliköksi Enso oy:n palvelukseen. Vuonna 1930 hän siirtyi isännöitsijäksi Rakkolanjoen kaakelitehdas oy:öön, josta hän siirtyi vuonna 1931 Arabia oy:n palvelukseen ja toimi konttoriteknillisen järjestelyosaston päällikkönä. Siviilitehtäviensä ohella Renholm toimi vuosina 1920–1921 paikallispäällikkönä Enson ja vuosina 1931–1932 Vanhankaupungin suojeluskunnassa.^[1][2]

Renholm osallistui talvisotaan ylimääräisten harjoitusten (YH) aikana 4. Divisioonan ammustäydennyspaikan päällikkönä. Jatkosodan aikana hän toimi 18. Ampumatarvikevarikkokomppanian päällikkönä vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet vapautettiin asepalveluksesta. Loppusodan hän toimi toimistopäällikkönä kansanhuoltoministeriössä. Sotien jälkeen Renholm jatkoi sodan aikaisessa tehtävässä vuoteen 1946 saakka, jolloin hän siirtyi kamreeriksi Oy Strömberg Ab:n palvelukseen. Kyseisen tehtävän ohella hän toimi Oy Armiro Ab:n toisena johtajana vuosina 1946–1952. Vuonna 1952 hänet nimitettiin Oy Strömberg Ab:n apulaisjohtajaksi ja oli tehtävässä vuoteen 1960 saakka, jolloin hän siirtyi eläkkeelle. Renholm on haudattu Porvooseen.^[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 1. maaliskuuta 1916 Gruppenführer 10. heinäkuuta 1917 Vänrikki 11. helmikuuta 1918 Luutnantti 30. toukokuuta 1918 Kapteeni 1942		Vapaudenristi 4. lk. tammenlehvien kera Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.