Disponibiliteetti

Disponibiliteetti tarkoittaa ulkoasiainhallinnon virkamiehen vapauttamista virkatehtävistä siten, että hän säilyttää palkkaetunsa ja on velvollinen olemaan käytettävissä.

Suomen lainsäädännössä disponibiliteetti tarkoittaa virkamiehen olemista ulkoministerin käytettävissä.[1]

Käytännössä disponibiliteetti usein (mutta ei aina) tarkoittaa diplomaatin ”hyllyttämistä”, kun hän ei enää ole sopiva hoitamaan tehtäväänsä ulkomailla, mutta hänelle ei ole heti löydettävissä muuta tehtävää.

Eräitä disponibiliteettiin määrättyjä suomalaisia virkamiehiä

  • G. A. Gripenberg Suomen Lontoon-suurlähettilään tehtävästä vuonna 1941.
  • Herman Gummerus Suomen asiainhoitajan tehtävästä Kiovassa huhtikuussa 1919.[2]
  • Hjalmar Procopé Suomen Washingtonin lähettilään paikalta 1944.
  • Toivo Heikkilä Suomen Budapestin-asiainhoitajan paikalta lokakuussa 1944.[3]
  • Gustaf Idman erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin tehtävästä Mantšukuossa 6. huhtikuuta 1945.
  • George Winckelmann Suomen Espanjan-asiainhoitajan tehtävästä 1. kesäkuuta 1945.[4]
  • Jussi Mäkinen Suomen Wienin-suurlähettilään tehtävästä 1976.
  • Jaakko Hallama Suomen Moskovan suurlähettilään paikalta.[5]

Lähteet

  1. ↑ Valtion virkamieslain voimaanpanolaki 17 § (756/1986)
  2. ↑ Grönholm, Jouko: Myrskyisiä aikoja Dneprin rannoilla Turun sanomat 21. syyskuuta 2008 [vanhentunut linkki]
  3. ↑ Toivo Heikkilä: Paasikivi peräsimessä, s. 9. Helsinki: Otava, 1965.
  4. ↑ Suomen Espanjan suurlähetystön historiaa: Suhteita Pyreneillä II - Insidentti ja politiikkaa
  5. ↑ Tuovisen päiväkirjasta väriä UM:n historiaan (Verkkoapila 26. elokuuta 2008 [vanhentunut linkki])
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.