Bror Hallonblad
Bror Johan Torsten Hallonblad (9. heinäkuuta 1897 Helsinki – 15. kesäkuuta 1961) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat liikemies Johan Ludvig Hallonblad ja Elin Charlotta Törnroos. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Rachel Hallonbladin kanssa.[1][2]
Opinnot
Hän kävi seitsemän luokkaa Helsingin uutta ruotsalaista yhteiskoulua.[1][2]
Jääkäriaika
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 8. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan esikuntavääpeliksi 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonaan ja otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 5. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muuttui myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi. Hän toimi rykmentin 2. pataljoonan esikuntavääpelinä ja jonkin aikaa pataljoonan adjutanttina sekä talouspäällikkönä. Hänet siirrettiin Rannikkolaivueeseen 24. lokakuuta 1918 ja sijoitettiin torpedovene C 4:n 2. upseeriksi ja laivalta hän siirtyi myöhemmin laivaston esikuntaan. Armeijasta hän erosi 12. maaliskuuta 1919 ja siirtyi Ab. Blomqvist & co oy:n palvelukseen ja syyskuussa samana vuonna hän antautui yrityksen kauppamatkustajaksi, kunnes 18. helmikuuta siirtyi Turun keksitehdas oy:n kauppamatkustajaksi ja lokakuusta 1924 alkaen konttoripäälliköksi. Hän toimi Keksitehdas Victorian pääedustajana Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa 1. joulukuuta 1927 alkaen ja toimi tehtävässä 30. marraskuuta 1930 saakka, jolloin siirtyi S. V. Paasivaaran margariinitehdas oy:n myyntipäälliköksi ja 1. tammikuuta 1933 yrityksen toimitusjohtajaksi. Toimitusjohtajana hän palveli 30. huhtikuuta 1936 saakka, jolloin siirtyi Oy Anilin ab:n palvelukseen Tampereelle. Siviilitöidensä ohella hän toimi myös Suojeluskuntajärjestössä ja kuului vuosina 1920–1924 Helsingin pitäjän eteläiseen suojeluskuntaan ja toimi siellä komppanianpäällikkönä.[1][2]
Talvi- ja Jatkosota
Talvisotaan hän osallistui lähettiupseerina ja komppanianpäällikkönä Erillis-pataljoona 35:ssä ja osallistui taisteluihin Viipurin lahdella. Jatkosotaan hän osallistui Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiirin esikunnassa ilmasuojelutoimiston toimistoupseerina ja toimistopäällikkönä.[2]
Sotien jälkeinen aika
Sotien jälkeen hän siirtyi takaisin siviilitoimeensa Oy Anilin Ab:lle Tampereelle ja hoiti tehtäväänsä vuoteen 1945 saakka, jolloin siirtyi Ruotsiin Tukholmaan A/B Livicin toimitusjohtajaksi ja oli toimessaan vuoteen 1960 saakka. Hän sai Ruotsin kansalaisuuden vuonna 1951 ja merkittiin Ruotsin armeijan laivaston rulliin luutnantin arvoisena. Hänet haudattiin kumminkin kotimaan multiin Helsinkiin.[2]
Luottamustoimet
Hän toimi Paasivaaran margariinitehdas Oy:n johtokunnan jäsenenä.[1][2]
Lähteet
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
- ↑ a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
Ylennykset ja kunniamerkit 
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|       |
|
