Abu Dhabin Grand Prix 2010
 Abu Dhabin Grand Prix 2010 | |
|---|---|
| 19. osakilpailu 19 osakilpailusta kaudella 2010. | |
 | |
| Päivämäärä | 14. marraskuuta 2010 |
| Sijainti | Yas Island, Abu Dhabi, Yhdistyneet arabiemiirikunnat |
| Ratatyyppi | Osittainen katurata |
| Radan pituus | 5,554 km |
| Kilpailun pituus | 55 kierrosta, 305,47 km |
| Sää |  Selkeä |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |  Sebastian Vettel (Red Bull) |
| Paaluaika | 1.39,394 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja | Sebastian Vettel (Red Bull) |
| Toinen |  Lewis Hamilton (McLaren) |
| Kolmas | Jenson Button (McLaren) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja | Lewis Hamilton (McLaren) |
| Kierrosaika | 1.41,274 (kierroksella 47) |
| Infobox OK | |
Abu Dhabin Grand Prix 2010 (virallisesti 2010 Formula 1 Etihad Airways Abu Dhabi Grand Prix) oli Formula 1 -kauden 2010 19. ja samalla viimeinen osakilpailu, joka ajettiin 14. marraskuuta Yas Marinan moottoriradalla Abu Dhabissa. Kilpailussa ratkaistiin kauden maailmanmestaruus, johon oli mahdollisuus neljällä eri kuljettajalla; Sebastian Vettelilla, Fernando Alonsolla, Mark Webberilla ja Lewis Hamiltonilla.
Paalupaikalta kisaan lähti Red Bullin Sebastian Vettel, joka säilytti ykkössijan maaliin asti. Samalla hän voitti uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden, kun ennen kilpailua MM-sarjaa johtanut Fernando Alonso jäi seitsemänneksi. Vettelistä tuli mestaruutensa myötä kaikkien aikojen nuorin F1-maailmanmestari.[1]
Viikonlopun aikataulu ja sää
| Päivä | Aikataulu | Sessio | Sää | Ilma | Rata | Kosteus | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Paik. |  | ||||||
| 12. marraskuuta | 13:00–14:30 | 11:00–12:30 | 1. vapaat harjoitukset |  Aurinkoinen | 28 °C | 30–38 °C | 35–45 % |
| 17:00–18:30 | 15:00–16:30 | 2. vapaat harjoitukset | Selkeä | 27 °C | 28–31 °C | 47–64 % | |
| 13. marraskuuta | 14:00–15:00 | 12:00–13:00 | 3. vapaat harjoitukset | Aurinkoinen | 30 °C | 42–43 °C | 33–44 % |
| 17:00–18:00 | 15:00–16:00 | Aika-ajot | Selkeä | 27 °C | 29–33 °C | 50–61 % | |
| 14. marraskuuta | 17:00–19:00 | 15:00–17:00 | Kilpailu | Selkeä | 28–29 °C | 29–33 °C | 58–62 % |
| Lähde:[2][3] | |||||||
Vapaat harjoitukset
Perjantain ensimmäisissä vapaissa harjoituksissa Lotuksen kolmoskuljettaja Fairuz Fauzy ajoi Heikki Kovalaisen tilalla.
Kilpailu
MM-sarjaa johtava Ferrarin Fernando Alonso starttasi kisaan kolmannesta lähtöruudusta. Alonson kanssa mestaruudesta taistelivat vielä Red Bullin Mark Webber (5. lähtöruutu) ja Sebastian Vettel (lähti paalupaikalta), sekä teoriassa myös McLarenin Lewis Hamilton (2. lähtöruutu).
Kilpailun startissa McLarenin Jenson Button, joka lähti ruudusta 4 kilpailuun onnistui kuittaamaan huonomman lähdön saaneen Alonson, mutta Mark Webber ei onnistunut tekemään ohitusta. Ensimmäisellä kierroksella nähtiin kuitenkin kauhun hetkiä, kun Mercedes GP:n kuljettaja Michael Schumacher spinnasi ja Vitantonio Liuzzi Force India -autollaan ei ehtinyt väistää, joten hänen autonsa kolaroi pahasti Schumacherin auton kanssa. Hetken aikaa näytti, että Michael olisi saanut osuman renkaasta mutta nopeasti kokenut veteraani nousi autostaan ulos ja kumpikin käveli paikalta pois vahingoittumattomana. Tapahtuman seurauksena turva-auto kutsuttiin radalle.
Lopulta seitsemännellä kierroksella turva-auto poistui radalta ja kilpailu pääsi jatkumaan Sebastian Vettelin johdolla, mutta kärjen asetelmat pysyivät ennallaan: 1. Vettel 2. Hamilton 3. Button 4. Alonso. Mark Webber teki ensimmäisen ja ainoan pysähdyksensä koko kilpailussa kierroksella 12 ja varikkopysähdys pudotti Webberin 16. sijalle. Australialaisen MM-haaveet olivat varsin ohuet.
Neljännen sijan pitäminen riittäisi Fernando Alonsolle mestaruuteen, vaikka Vettel pitäisi kärkisijansa. Ferrarin pilttuussa valmistaudutaan varikkokäyntiin ja kierroksella 14 Felipe Massa Ferrarillaan tuli varikolle, kun taas Alonso jatkoi vielä radalla tietäen tilanteen. Pari kierrosta myöhemmin Fernando Alonso tekee varikkopysähdyksensä ja se sujuu ongelmitta. Alonso palaa radalle juuri Mark Webberin edelle sijalle 12. Red Bull -tallissa ruvettiin tässä vaiheessa toivomaan, että hitaammat kuljettajat hidastaisivat Alonsoa enemmän, jotta tämä menettäisi sijoituksia varikkopysähdysten aikana. Kierroksella 22 ilmeet Ferrarin varikkopilttuussa olivat vakavia. 11. sijalla pyristelevä Fernando Alonso hukkasi arvokkaita sekunteja hitaampien kuljettajien takana. Lopulta kärkikaksikko tekee pysähdyksensä, kun Lewis Hamilton tekee stoppinsa kierroksella 24 ja putoaa Renaultin Robert Kubican taakse viidennelle sijalle.
Red Bull teki nopeasti päätöksen ja otti Vettelin kärkipaikalta sisään kierroksella 25, joka pudotti hänet lopulta niukasti toiseksi, kun taas Jenson Button otti kilpailussa johdon, mutta ei ollut vielä käynyt varikolla. Fernando Alonso hukkasi edelleen aikaa Vitali Petrovin takana ja Sebastian Vettel kurvaili toisena. Vettel laittoi tauluun kilpailun nopeimman kierroksen ja otti koko ajan kiinni Buttonia, joka pelasi vain riskitaktiikalla voitosta. Alonsolle kuitenkin tilanne näytti uhkaavalta hänen mestaruushaaveidensa kannalta jo tässä vaiheessa kisaa. Kierros 40 ja Jenson Button teki vihdoin varikkopysähdyksensä ja Sebastian Vettel siirtyi kärkeen. Fernando Alonson pitäisi kiriä vähintään neljännelle sijalle, mutta Vitali Petrovin ohittaminen ei vain onnistunut. Lopulta Vettel kurvasi viimeisen kierroksen ja hänestä kruunattiin F1-maailmanmestari. Red Bull -tiimissä oli juhlan paikka, mutta Ferrarin Fernando Alonso tuli vasta sijalla seitsemän maaliin Vitali Petrovin takana. Ferrarille pettymys oli kova ja Alonson hermot eivät tappiota sulattaneet, joten hän näytti keskisormea Petroville sisääntulokierroksella, kun kisa oli ohi. Tämä aiheutti myöhemmin suuren kohun mediassa ja itse F1-maailmanmestari Keke Rosberg kuvaili Alonson käytöstä hävyttömäksi.
F1 sai taas uuden maailmanmestarin, ja tällä kertaa se meni Saksan Sebastian Vettelille. Hän oli mestaruuden voittaessaan 23-vuotias, joten hänestä tuli nuorin F1-kuljettaja, joka on mestaruuden voittanut.
Tulokset
Aika-ajo
| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Aika (1 .erä) | Aika (2 .erä) | Aika (3 .erä) | Lähtöruutu |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 5 | Sebastian Vettel | Red Bull-Renault | 1.40,318 | 1.39,874 | 1.39,394 | 1 |
| 2 | 2 | Lewis Hamilton | McLaren-Mercedes | 1.40,335 | 1.40,119 | 1.39,425 | 2 |
| 3 | 8 |  Fernando Alonso | Ferrari | 1.40,170 | 1.40,311 | 1.39,792 | 3 |
| 4 | 1 | Jenson Button | McLaren-Mercedes | 1.40,877 | 1.40,014 | 1.39,823 | 4 |
| 5 | 6 |  Mark Webber | Red Bull-Renault | 1.40,690 | 1.40,074 | 1.39,925 | 5 |
| 6 | 7 |  Felipe Massa | Ferrari | 1.40,942 | 1.40,323 | 1.40,202 | 6 |
| 7 | 9 | Rubens Barrichello | Williams-Cosworth | 1.40,904 | 1.40,476 | 1.40,203 | 7 |
| 8 | 3 | Michael Schumacher | Mercedes GP | 1.41,222 | 1.40,452 | 1.40,516 | 8 |
| 9 | 4 | Nico Rosberg | Mercedes GP | 1.40,231 | 1.40,060 | 1.40,589 | 9 |
| 10 | 12 |  Vitali Petrov | Renault | 1.41,018 | 1.40,658 | 1.40,901 | 10 |
| 11 | 11 |  Robert Kubica | Renault | 1.41,336 | 1.40,780 | 11 | |
| 12 | 23 |  Kamui Kobayashi | BMW Sauber-Ferrari | 1.41,045 | 1.40,783 | 12 | |
| 13 | 14 | Adrian Sutil | Force India-Mercedes | 1.41,473 | 1.40,914 | 13 | |
| 14 | 22 | Nick Heidfeld | BMW Sauber-Ferrari | 1.41,409 | 1.41,113 | 14 | |
| 15 | 10 | Nico Hülkenberg | Williams-Cosworth | 1.41,015 | 1.41,418 | 15 | |
| 16 | 15 |  Vitantonio Liuzzi | Force India-Mercedes | 1.41,681 | 1.41,642 | 16 | |
| 17 | 17 | Jaime Alguersuari | Toro Rosso-Ferrari | 1.41,707 | 1.41,738 | 17 | |
| 18 | 16 |  Sébastien Buemi | Toro Rosso-Ferrari | 1.41,824 | 18 | ||
| 19 | 18 | Jarno Trulli | Lotus-Cosworth | 1.43,516 | 19 | ||
| 20 | 19 | Heikki Kovalainen | Lotus-Cosworth | 1.43,712 | 20 | ||
| 21 | 24 | Timo Glock | Virgin-Cosworth | 1.44,095 | 21 | ||
| 22 | 25 | Lucas di Grassi | Virgin-Cosworth | 1.44,510 | 22 | ||
| 23 | 21 | Bruno Senna | HRT-Cosworth | 1.45,085 | 23 | ||
| 24 | 20 |  Christian Klien | HRT-Cosworth | 1.45,296 | 24 | ||
| Lähde:[4] | |||||||
Kilpailu
| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/Keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 5 | Sebastian Vettel | Red Bull-Renault | 56 | 1:39.36,837 | 1 | 25 |
| 2 | 2 | Lewis Hamilton | McLaren-Mercedes | 56 | +10,162 | 2 | 18 |
| 3 | 1 | Jenson Button | McLaren-Mercedes | 56 | +11,047 | 4 | 15 |
| 4 | 4 | Nico Rosberg | Mercedes GP | 56 | +30,747 | 9 | 12 |
| 5 | 11 | Robert Kubica | Renault | 56 | +39,026 | 11 | 10 |
| 6 | 12 | Vitali Petrov | Renault | 56 | +43,520 | 10 | 8 |
| 7 | 8 | Fernando Alonso | Ferrari | 56 | +43,797 | 3 | 6 |
| 8 | 6 | Mark Webber | Red Bull-Renault | 56 | +44,243 | 5 | 4 |
| 9 | 17 | Jaime Alguersuari | Toro Rosso-Ferrari | 56 | +50,201 | 17 | 2 |
| 10 | 7 | Felipe Massa | Ferrari | 56 | +50,868 | 6 | 1 |
| 11 | 22 | Nick Heidfeld | BMW Sauber-Ferrari | 56 | +51,551 | 14 | |
| 12 | 9 | Rubens Barrichello | Williams-Cosworth | 56 | +57,686 | 7 | |
| 13 | 14 | Adrian Sutil | Force India-Mercedes | 56 | +58,325 | 13 | |
| 14 | 23 | Kamui Kobayashi | BMW Sauber-Ferrari | 56 | +59,558 | 12 | |
| 15 | 16 | Sébastien Buemi | Toro Rosso-Ferrari | 56 | +1.03,178 | 18 | |
| 16 | 10 | Nico Hülkenberg | Williams-Cosworth | 56 | +1.04,763 | 15 | |
| 17 | 19 | Heikki Kovalainen | Lotus-Cosworth | 55 | +1 kierros | 20 | |
| 18 | 25 | Lucas di Grassi | Virgin-Cosworth | 54 | +2 kierrosta | 22 | |
| 19 | 21 | Bruno Senna | HRT-Cosworth | 54 | +2 kierrosta | 23 | |
| 20 | 20 | Christian Klien | HRT-Cosworth | 54 | +2 kierrosta | 24 | |
| 21 | 18 | Jarno Trulli | Lotus-Cosworth | 52 | Takasiipi | 19 | |
| Kesk. | 24 | Timo Glock | Virgin-Cosworth | 43 | Vaihdelaatikko | 21 | |
| Kesk. | 3 | Michael Schumacher | Mercedes GP | 1 | Kolari (Liuzzi) | 8 | |
| Kesk. | 15 | Vitantonio Liuzzi | Force India-Mercedes | 1 | Kolari (Schumacher) | 16 | |
| Lähde:[5] | |||||||
Johtokierrokset
| Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset |
|---|---|---|---|
| 5 | Sebastian Vettel | Red Bull-Renault | 1–24, 40–55 |
| 1 | Jenson Button | McLaren-Mercedes | 25–39 |
Kilpailun jälkeen
Kilpailun yllättävä, maailmanmestaruuden ratkaissut lopputulos nousi Saksassa pääuutiseksi. Saksassa Vetteliä verrattiin monissa medioissa Michael Schumacheriin. Italiassa ja Espanjassa huomio kiinnittyi Alonson tappioon maailmanmestaruustaistelussa; Corriere de la Sera kutsui kilpailua "Ferrarin omaksi maaliksi" ja espanjalainen AS katsoi Ferrarin "lahjoittaneen Alonson mestaruuden Vettelille".[6]
Renault-kuljettaja Vitali Petrovia pidettiin monissa medioissa kilpailun ratkaisijana. Alonso ei kyennyt kilpailun aikana ohittamaan Renault'n suoranopeuksista hyötynyttä Petrovia. Italialainen La Stampa kutsui Petrovia "keltaiseksi painajaiseksi", viitaten Renault-auton väriin. Mediaset-televisiokanavan verkkosivuilla syntipukiksi nimettiin Ferrarin Chris Dyer, joka päätti Alonson epäonnistuneesta taktiikasta. Mediaset uskoi Dyerin reagoineen hätäisesti Webberin varikkokäyntiin, jonka seurauksena molemmat MM-taistelussa mukana olleet kuljettajat juuttuivat Vitali Petrovin taakse. Espanjalainen La Nueva España väitti Red Bullin "uhranneen" Webberin.[6]
Muuta
- Christian Klienin ja Lucas di Grassin uran viimeinen kilpailu.
- Nico Hülkenbergin viimeinen kilpailu Williamsilla.
- Vitantonio Liuzzin viimeinen kilpailu Force Indialla.
- Robert Kubican viimeinen kilpailu Renault'lla.
- Nick Heidfeldin viimeinen kilpailu BMW Sauberilla.
- Bruno Sennan viimeinen kilpailu Hispanialla.
- Red Bullin 20. paalupaikka.
- Sebastian Vettelin 10. voitto ja ensimmäinen maailmanmestaruus.
Katso myös
Lähteet
- http://www.iltalehti.fi/formulat/2010111412697391_fo.shtml
- http://www.iltalehti.fi/formulat/2010111412696702_fo.shtml
- http://www.iltalehti.fi/formulat/2010111412697340_fo.shtml
- ↑ Vettel nousi historian nuorimmaksi F1-mestariksi MTV3. Viitattu 14.11.2010.
- ↑ Großer Preis von Abu Dhabi in Abu Dhabi 2010 - Formel 1 bei Motorsport-Total.com www.motorsport-total.com. Viitattu 27.8.2017. (saksaksi)
- ↑ 2010 Formula 1 Etihad Airways Abu Dhabi Grand Prix
- ↑ Abu Dhabin GP Aika-ajo 2010 - F1-ruutu (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Abu Dhabin GP 2010 - F1-ruutu (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Abu Dhabin GP:n lehdistökatsaus: Ferrarin oma maali
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abu Dhabin Grand Prix 2010 Wikimedia Commonsissa
Formula 1 -luokan Abu Dhabin Grand Prix’t
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2020 | 2021 | 2022 | 2023 | 2024 | |||||
| Radat | Yas Marina Circuit (2009–) | |||||||||
